Kävin aamulla juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa sairaalassa. Aloitin tuon hoitosuhteen kaksi päivää suolistoleikkaukseni jälkeen, jolloin olin aivan hajalla avanteen saannin takia. Nyt edellisestä käynnistä on jo aikaa. Olen kokenut todella tärkeäksi sen, että olen saanut käydä juttelemassa jonkun ammatikseen ihmisten psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtivan ihmisen kanssa. Se mikä on kummallista, on se, ettei tuota tukimuotoa tarjottu minulle automaattisesti vaan vasta kun itse sitä pyysin. Se kertoo valitettavasti jotain suomalaisesta sairaanhoidosta ja sairaanhoidon opetuksesta. Fyysinen hoito on kyllä korkeaa luokkaa ja siitä olen kovin kiitollinen, mutta minusta hoitajakoulutukseen täytyisi kuulua myös potilaan psyykkinen kohtaaminen. Joillain hoitajilla sitä on luonnostaan mutta ei läheskään kaikilla.
No, onneksi siis kuitenkin on noita psyyken puolen ihmisiä erikseen. Vaikka viime viikkoinen pahin ahdistukseni menikin jo ohi, oli hyvä käydä tuulettamassa pään sisältöä. Juteltiin monenmoista. Tunnissa ehtii paljon. Tuli yksi oivalluskin. Se oli tärkeä ja se oli teidän hyväksenne. Meillä tuli nimittäin puhetta siitä, miltä ihmisten erilaiset reagoinnit ja kommentit sairauteeni tai vaikka näihin blogiteksteihin tuntuu. Sain seuraavanlaisen muistutuksen: Jos joku sanoo tai kirjoittaa minulle jotain hyväntahtoista, niin jos se minusta kuitenkin tuntuu typerältä tai huonolta kommentilta, niin se on minun vikani eikä suinkaan tuon kaikkea hyvää tarkoittavan vastapuolen vika. Ja se, että jonkun henkilön sanomiset eivät sovi täysin yhteen minun ajatus- ja reagointitapani kanssa, ei tee tuosta henkilöstä millään tavalla typerää.
Että kommentoikaahan vain reilusti! ;)
PS. Huomiselle on kovat odotukset: odotan Kirjettä ja Puhelua.
Voimia, sinulle ja teidän koko perheelle! Muistamme teitä.
VastaaPoistaTuulet Ulmista
Kiitos teille, Tuulet!
PoistaOlen miettinyt paljon tuota, että mitä kenellekin voi/uskaltaa sanoa (enkä nyt siis tarkoita vain sinua, vaan ylipäätään, kun kohtaa ihmisiä erilaisten koettelemusten keskellä) ja miten monella tavalla kaiken sanomisen voi tulkita. Jotenkin uskon, että suurin osa ihmisistä oikeasti tarkoittaa hyvää sanomisillaan, yrittää kannustaa ja toivottaa voimia, mutta saattaa tehdä sen sanoilla, jotka toinen osapuoli kokee loukkaavaksi tai joista muuten tulee paha mieli. Hyväksi tarkoitettu, mutta harkitsemattomilla sanoilla sanottu ajatus ei sitten toimikaan niin kuin toinen halusi ja toisaalta toinen voi olla niin herkällä mielellä, että melkein kaiken hyväksi tarkoitetun sillä hetkellä tulkitsee "väärin".
VastaaPoistaItselläni aina särähtää korvaan pari sanontaa, joita usein käytetään. "Ihmiselle ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa." Entä jos ei vain jaksa? "Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa." Usein näin varmaan onkin, mutta jotkut kokemukset voivat olla myös kertakaikkisen musertavia (ajatuksissani mm. koulukiusatuksi joutuneet). Silti ymmärrän senkin, että näin sanova yrittää varmasti vilpittömästi lohduttaa ja rohkaista vaikeuksissa olevaa.
Ei ole aina helppoa tämä ihmisten välinen kommunikointi :)
KH
Ihmisten välinen kommunikointi on kyllä välillä vaikeaa! Ja olet oikeassa, kun on tarpeeksi herkällä mielellä, ei ole olemassa paljon muuta kuin "vääriä" kommentteja. Ja kuitenkin nekin ovat olleet alkujaan usein ihan hyviä kommentteja, mutta muuttuvat huonoiksi kuulijan päässä.
PoistaJa kuitenkin, sekään ei usein ole hyvä, ettei sano tai kysy yhtään mitään.
Yritä siinä sitten osata olla oikein päin!;)
Niin ja se piti vielä sanoa, että todella hyvä, että olet päässyt juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Onneksi osasit sitä pyytää! Ammattilainen on ammattilainen ja voin kuvitella, että hänen kanssaan on erilaista jutella kuin vaikka ystävien kanssa. KH
VastaaPoistaTotta, ammattilaisille voi syytää ihan kaiken ilman pelkoa siitä, että se jäisi hänelle painolastiksi.
PoistaKiitos kommenteistasi!
"Ammattilainen" osaa yleensä tehdä ne oikeat kysymykset. Voi olla, että asiakas puhuu kun puuropata (ai minäkö..) koko tunnin ja ammattilainen tekee ehkä vain muutaman tarkennuksen ja silti tai juuri siksi asiakas kokee tulleensa kovastikin autetuksi. Ei ne oo turhaan kouluja käyny.. Mutta sekin on hyvä muistaa, että aina ei kemiat kohtaa autettavan ja auttajan välillä ja silloin pitää olla rohkeutta vaihtaa ammattilaista.
VastaaPoistaToinen etu ammatti-ihmisen kanssa jutellessa on se, että voi satasella luottaa siihen,että ammattilainen kestää kaiken sen, minkä hänen eteensä kumoaa oman mielen syövereistä. Heillä ei ole samalla lailla tunteita asiassa kiinni, kun läheisillä ihmisillä on.
Mahtoko tulla kirjettä/soittoa vai ehditkö edes ajatella kun puuhastelit vaan pihan perällä?;)
-K-
Ihminen se ammattilainenkin; aina ei vaan natsaa. Mutta useimmiten niistä on jotain apua juuri tuon takia, jonka mainitsit viimeiseksi.
PoistaAjattelen kyllä, ettei se ihan sinunkaan vikasi ole, jos jotkut kommentit särähtää. Ehkä joku hätistää omaakin huoltaan vahingossa kevyesti pois kommentillaan, eikä se tuo sinulle tukea tai kokemusta kuulluksi tulemisesta. Ei ole paha tarkoitus, ja silti vastaanottajalla on oikeus omiin tunteisiinsa.
VastaaPoistaYksi usein itselleni särähtänyt kommentti on ollut, että tietää just, miltä toisesta tuntuu, vaikkei ole kokemusta samasta tai samankaltaisesta elämäntilanteesta. Tuntuu mitätöinniltä. Ei varmaan ole sellaiseksi tarkoitettu.
Ehkä kaikki ei ole kummankaan vika. Huolissaan kumpikin, mutta sinä tuota sinun elämääni elät ja siinä saa olla sinun tuntemuksesi etusijalla.
Viisaita ajatuksia kaikki. Kiitos niistä!
Poista