Yritän ohjata ajatuksiani kivusta toisaalle näpyttelemällä tätä blogitekstiä. Oli pakko lähteä päivystykseen. Kylkikipu on niin valtava ja salpaa hengitystä. Odottelen nyt eristyksissä, koska Helsingissä olleena saatan kantaa jotain vieraan sairaalan sairaalabakteeria. Lippuluukun hoitaja ymmärsi onneksi laittaa mut suoraan kirurgille.
No niin, kirurgi kävikin juuri ja kertoi tilanteen kuulostavan normaalilta leikkauksen jälkeiseltä olotilalta. Kipulääkitystä on vain tehostettava. Panadol 1g kehiin Buranan kaveriksi ja tarvittaessa yöksi Tramal Rapidia. Tuo Tramal on opioidi. Mutta täytyy siihen taas langeta jos muu ei auta. Valtavan invalidisoivaa tämä kipu!
Tsemppiä! Nyt vain kuljet sen kivun läpi ja jätät sen sitten taaksesi. Minun kokemukseni on, että kipu unohtuu, kun se on ohi. Uskon, että niin käy.
VastaaPoistaVarmaan jollain tasolla helpottaa tieto, että oireet ovat tilanteeseen nähden normaaleja; että ammattilaisen näkemyksen mukaan tilanne on hallinnassa.
Varmaan moni ottaisi sinulta pienen palan kipua kantaakseen, jos voisi! Ja varmaan moni tulisi sinne siivoilemaan ja kokkailemaan ja lapsia leikittelemään, jos voisi! Ansaitsisit kaiken avun. Täällä kaukana voi vain ajatuksin seurailla... Mutta päivittäin seurailen.
PS
P, kyyneleet tulivat silmiini kaikesta hyväntahtoisuudestasi. Kiitos siitä!
PoistaKivun unohtamisesta minulla on semmoinen kokemus, että leikkauskivusta jää vahvempi muistijälki kuin synnytyskivusta. Jälkimmäinen on jollain tavalla positiivista kipua, vaikka todella kovaa ja rajua sekin voi olla.
Onpa todella ikävää, että joudut kärsimään kovista kivuista. Jos ne eivät millään pysy hallinnassa, niin suosittelen kyllä ottamaan vielä yhteyttä sairaalaan. Ettei sattuisi mitään yllättävää ja ikävää. Voimia!
VastaaPoistaKiitos! Varmasti palaan taas päivystykseen, jos kipu yltyy liian kovaksi. Luotan kuitenkin, ettei tämä kipu ole mitään asiaankuulumatonta. Lääkäri sanoi, että jos kyse olisi leikkaussalueen tulehduksesta, en olisi seissyt siellä päivystyksessä omin jaloin.
Poista