Niititönnä taas

Sain eilen heti aamupäivälle ajan avannehoitajalle. Hän on paitsi avanteen asiantuntija myös mukava ja varsin ymmärtäväinen ihminen, jonka kanssa on helppo puhua muistakin asioista. Avanteessani oli tosiaan kiinni niitti, agraffi, haavahakanen. Sillä oli suolistoleikkauksen yhteydessä ilmeisesti suljettu jotain haavaa vatsani sisäpuolella ja nyt se oli irronnut ja etsinyt tien ulos. Hoitaja haki lääkärinkin paikalle. Saipa nuori, erikoistuva lääkäri kokemusta myös tällaisesta kummallisesta asiasta. Suolessahan ei ole tuntoa, joten agraffin poisto ei sattunut, vähän hirvitti vain. Joutuivat nimittäin jonkin aikaa ronkkimaan, jotta saivat väänneltyä ja käänneltyä kiinni olevan niitin siihen asentoon, että saivat sen pois.

Sain avannehoitajalta lisäksi toisenmerkkisiä avannesidoksen tiivistysrenkaita kokeiluun. Jospa ohivuodot vähenisivät. Avannepussia en kovin herkästi lähde toisenlaiseen vaihtamaan; niin hyvä on tuo nykyinen sekä materiaaliltaan että tyhjennysominaisuuksiltaan. Coloplastin SensuraMio on sen merkki. (Tässä kävi juuri sellainen hyvä sattuma, että kävin tarkistamassa tuon merkin ja samalla huomasin, että pussithan ovat ihan lopussa. Niitä saa hakea keskiviikkoisin ja torstaisin, joten kreivin aikaan huomasin!)

Mielenlaatuni on kääntynyt ehkä aavistuksen positiivisemmaksi. Ehkä tämä taas tästä. Eilen yritettiin koko perheen voimin tankata kaunista kesäsäätä varastoon loppuviikon sadepäivien varalle ja tehtiin oikein onnistunut minigolffausretki. Varasin myös pitkästä aikaa ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle ensi viikolle. Hyvä käydä välillä tuulettamassa ajatuksia.