Pinkissä pyjamassa

Täällä sitä ollaan laitostuttu. Sairaalan ihastuttava pinkki pyjama tekee heti kovin sairaan ja avuttoman näköiseksi ja oloiseksi. Minun on täytynyt oikein muistuttaa itselleni, että jos kykenin oikein hyvin tulemaan tänne joitain tunteja sitten yksin julkisilla kulkuneuvoilla, kykenen edelleen tekemään vaikka ja mitä. Totuus on kyllä se, että junamatkustelu (yhdistettynä lyhyisiin yöuniin, liian vähäiseen juontiin ja heikohkoon syömiseen) sai taas aikaan migreenityyppisen päänsäryn, eli täysissä sielun ja ruumiin voimissa en ole ollut. Nyt on jo vähän helpottanut. Oksennustautia ei ole edelleenkään kuulunut eikä näkynyt, vaikka aika monta kertaa olen muuta jo kuvitellut. Kyllä tänä iltana tulee pyydettyä harvinaisen tiukasti, että "päästä meidät pahasta äläkä anna oksennustaudin tulla".

Minun oli määrä tulla tänne jo kahdeksi, mutta julkisen liikenteen aikataulujen takia olin täällä vasta 14.45. Oli toki sanottukin, ettei aikataulu ole mitenkään tiukka. Olin juuri poistumassa ratikasta, kun hoitaja soitti, ja kysyi, olenko tulossa. Olinhan minä.

Täällä on sitten touhuttu kaikenlaista. Ensimmäiseksi sain huoneen. Yksityissviitti merinäköalalla, ei hullumpaa. Lauttasaaren silta häämöttää ikkunasta. On tässä huoneessa toki kaksi petipaikkaa, mutta toistaiseksi olen yksin. Vaatteet piti vaihtaa heti. Sitten tuli labrahoitaja ottamaan verinäytteitä. Tällä kertaa vain kahdeksan putkiloa. Puhuttiin tuon labrahoitajan kanssa koeputkien tilavuuksista. Suurin koeputki oli sillä kertaa kuulemma 8 ml, ja sekin tuli vain puolilleen. Suurin osa koeputkista oli tuota pienempiä. Kun teelusikka on 5 ml, niin sitä ymmärtää, ettei taannoin luovuttamani 18 putken verimääräkään verenluovutuksesta käy. Hoitaja kertoi senkin, että ihmisestä voi ottaa vuorokaudessa verinäytteitä 1,6 ml jokaista painokiloa kohden. Ja senkin hän kertoi, että näytteenotossa veri imetään suonesta, jolloin suoneen syntyy pikku hiljaa alipaine. Jos verta otetaan monta putkea, niin saattaa käydä niin, että suoni litistyy alipaineen takia niin, että menee ikään kuin tukkoon. Silloin näytteenottoa täytyy jatkaa toisesta suonesta. Mukava kun oppii kaikkea uutta. Myöhemmin kävi ilmi, että näytteiden käsittelijöillä oli ongelmia vereni vasta-aineiden kanssa. En oikein ymmärtänyt mitä. Toivottavasti saivat tilattua minulle kuitenkin suht oikeaa verta, jos semmoista huomenna tarvitsisin. Toivotaan etten tarvitse.

Labrahoitajan käynnin jälkeen jäin odottamaan potilaskuljettajaa, joka oli tällä kertaa laiha, vanhempi mieshenkilö. Määränpää oli keuhkokuva. Kävelimme yhdessä hisseille, menimme sillä oikeaan kerrokseen, seurasimme mustaa viivaa ja olimme perillä röntgenosaston odotustilassa. Tuli ikäänkuin semmoinen aavistuksen poikanen mieleeni, että olisin saattanut osata suunnistaa sinne jopa itsekin. Ja vielä paremmin olisin osannut tulla yksin takaisin. :D Mutta eipäs senkään miekkosen tarvinnut olla toimettomana.

Labrakokeiden ja keuhkokuvan lisäksi minusta on otettu EKG. Tunti sitten sain käskyn mennä suihkuun ja sen jälkeen hoitaja putsasi napani. Keuhkokuvasta ja EKG:sta en kysynyt, että miksi niitä otetaan, mutta navanputsaus oli sen sortin toimenpide, että halusin varmistaa syyn. Hoitaja kertoi, että napa kerää paljon likaa ja bakteereita, ja vatsan alueen leikkauksissa on äärimmäisen tärkeää, että koko vatsan alue on puhdas. Ymmärrettävää. Ei olisi kovin häävi saada jotain bakteeria vatsan sisään muhimaan! Sain kehuja valmiiksi puhtaasta navasta. ;)

Myös kirurgi kävi juttelemassa. Olen tavannut sairaalamaailmassa aika vähän naislääkäreitä. Tänään tapasin sellaisen, sillä huominen kirurgi on nainen. Leikkaus aloitetaan tähystysleikkauksena, mutta tarvittaessa siitä tehdään avoleikkaus, jos esimerkiksi aiempien leikkauksien takia vatsan alueelle on syntynyt kiinnikkeitä, jotka estävät tähystysleikkauksen. Epiduraalipumppua ei laiteta. Tarvittaessa käytetään haavapuudutusta. Kirurgi puhui lopuksi siitäkin, että joskus käy niin, että maksa on huonompikuntoinen kuin mitä kuvat ovat osoittaneet, jolloin leikkausta ei voida suorittaa. Minun kohdallani hän piti tuota kuitenkin vain teoreettisena mahdollisuutena.

Herätys on kuudelta. Saliin minut viedään kahdeksalta. Osastolle palaan heräämön kautta joskus illan suussa. Toivotaan, että kaikki menee hyvin!