perjantai 20. toukokuuta 2016

Kurssille sopeutumaan

Istun junassa matkalla Siuntion kylpylään. Ei, en ole edelleenkään ihastunut uintiin. En edes ole varma, aionko hyödyntää kylpyläpalveluita. Olen menossa noin 18-40-vuotiaiden avanne- ja vastaavasti leikattujen sopeutumisvalmennuskurssille. Minä en ole keksinyt tuota edellistä sanahirviötä. Olen jopa yrittänyt miettiä parempaa vaihtoehtoa, mutta en ole onnistunut. Kurssille on siis tulossa ymmärtääkseni sekä avanneleikattuja että J-pussileikattuja. Voi olla, että tuo "vastaavasti leikattujen" porukka sisältää joitain muitakin kuin J-pussilaiset, mutta minun käsitysmaailmani ei toistaiseksi riitä ymmärtämään sitä.

Tunnen että olen sopeutunut jo avanteeseeni. On kuitenkin mukava päästä tapaamaan muita, joilla on avanne. Tähän mennessä elämässäni en ole nimittäin tavannut yhtään sellaista ihmistä, en ainakaan niin, että olisin tiennyt hänen avanteestaan. Toivon, että saan lisäksi vinkkejä avanteen hoitoon ja kuulla kokemuksia siitä, kun avanne on "vaihdettu" J-pussiin. Hyvin sujuvaa elämää J-pussin kanssa olen sinänsä kyllä saanut seurata lähipiirissäni. Toivotaan, että tulen entistä sopeutuneempana takaisin kotiin sunnuntaina.

Ensisijaisesti olimme hakeneet mieheni kanssa yhdessä avanneleikattu ja läheinen -sopeutumisvalmennuskurssille ensi viikoksi, mutta koska me olisimme ottaneet alle 1-vuotiaan nuorimmaisemme mukaan kurssille, niin meitä ei valittu sinne kurssille. Eihän sinne nyt hyvänen aika tietenkään voi ottaa vauvaa mukaan! Kyllä minusta vaan tuntuu siltä, että on ihmisiä, jotka tarvitsisivat erityistä sopeutumisvalmennuskurssia siihen, että ymmärtäisivät ottaa huomioon ihmisten elämäntilanteet ja tajuaisivat, että vauva on osa elämää eikä hänen läsnäolonsa olisi turmellut minun, mieheni tai kenenkään muunkaan kurssilaisen kurssia. Olin ja olen edelleen äärimmäisen suivaantunut ja tunnen itseni loukatuksi ja syrjityksi. Ainoa asia, mikä tuo vähän lievennystä ärtymykseeni, on se tosiasia, että todennäköisesti suurin osa sillä kurssilla olevista on eläkeikäisiä ihmisiä, ja tällä kurssilla, johon nyt menen yksin, on nuorempaa porukkaa. Arvelen siis, että vertaistuki juuri minulle saattaa olla parempaa tällä kurssilla. Yritän antaa minua väärin kohdelleille anteeksi heidän ymmärtämättömyytensä.

8 kommenttia:

  1. Olen itse ollut joskus kuntoutuskurssilla. Vaivaani en saanut mitään apua mutta sain loman. Ikävä oli lapsia mutta minä sain elpyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus pelkkä loma ja esimerkiksi kunnon unet kuntouttavat. Kunnon unia minä toivon nyt kahtena yönä.

      Poista
  2. Mukavaa viikonloppua, siskoseni! <3 J

    VastaaPoista
  3. Eikös vauvakin kuulu jollakin lailla tähän soputumiskuvioon?! Koko perhe oikeastaan. Mutta alle 1-vuotiaan rajaaminen pois nykyaikana tuntuu tyrmäävältä. Hyvä kun löytyi ehkä parempi ja sopivampi kurssi. Sinänsä positiivista, että tällaisia kursseja järjestetään. Olen kuullut monen kehuvan vastaavia vertaistukikursseja. Hyvää ja onnistunutta viikonloppua teille! Me juuri Lapista palaamassa (14km 600:sta jäljellä). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä hyvä että tällaisia kursseja järjestetään eri kohderyhmille. Kiitos siitä RAY:lle ja Kelalle.
      Ihana kun ootte jaksaneet reissata.:)

      Poista
  4. Mukavaa viikonloppua! Nauti lomasta ja hyvistä yöunista. Kiva, että kirjoitat blogia, sillä tekstejäsi lukiessani "kuulen" tutun ja rakkaan äänen kertovan fiiliksiä. Harmillista tämä kiireinen kevät, kun ei ole aikaa reissata sinne. Voimia taas kerran. Kuvittele rutistava ja lämmin hali!
    -L-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rutistuksesta!
      Kiva kun ääneni "kuuluu"! Olen tunnetusti huono olemaan muu kuin olen. ;)

      Elämä jatkuu keväänkin jälkeen. Tulkaahan sitten kun on elämää leppoisampaa.

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)