Musiikkia voimaksi

Tänä iltana ja viikko sitten kävin pitkästä aikaa soittamassa viulua eräässä soittoporukassa, johon kuulun, mutta josta olen ollut poissa nyt koko alkuvuoden. Olipas mukava soittaa! Tuntui myös hyvältä se lämpö, jolla minut otettiin harjoituksissa vastaan. Juuri nyt en pysty sitoutumaan mihinkään, vaan käyn soittamassa lähinnä omaksi ilokseni ja voimakseni, ja siihen minulle annettiin täysi oikeus. Ohjelmistossa on hyvää musiikkia. Yksi erityisen kaunis, uusi tuttavuus on Mendelssohnin Sinfonia X h-molli. Toinen kaunis on Haydnin konsertto pianolle ja orkesterille. Erikoista musiikkia, sekin minulle ennestään outoa, on Elegia Sibeliuksen teoksesta Kuningas Christian II.

Musiikki voi kyllä olla ihmeellistä. Voimaannuttavaa ja puhuttelevaa. Kun lähes päivälleen kolme kuukautta sitten, 8. helmikuuta, sain ensimmäisen tiedon syövästäni, olin noin neljän tunnin kuluttua kotiutumassa sairaalasta suolistoleikkauksen jälkeen. Kun tiedon saatuani makasin siinä sairaalan sängyllä pinkissä pyjamassa, laitoin kuulokkeet korville ja kuuntelin ensimmäistä kertaa Tuomas Katajalan levyä Hyvässä turvassa - Lauluja Jumalan huolenpidosta. Virsiä ja hengellisiä lauluja, jotka siinä tilanteessa koskettivat ja saivat kyyneleet silmiini. Mutta sitten tuli erittäin reipas sovitus laulusta Pikkulintu riemuissaan. Musiikki tuntui pulppuavan iloa ja sanathan ovat sellaiset vähän lapsellisenkin positiiviset. Suuni kääntyi hymyyn. Tuntui jotenkin koomiselta se, että olin hetki sitten saanut tietää sairastavani syöpää ja silti makasin siinä ja hymyilin. "Kuule linnun laulua, katso kohti taivasta. Surut kulkee kulkuaan, laula sinä vaan." Tuon kun muistaisi joka hetki.