Verenimijöitä ja puusilmiä

Terveisiä Helsingistä! Täällä on mukavaa. :)

Aamulla ajettiin Espoosta sairaalan parkkihalliin. Se on kokemisen arvoinen paikka. Ensinnäkin sinne ajetaan paikasta, joka on vielä tosi kaukana sairaalasta. Jos olette joskus käyneet Seurasaaressa, niin parkkihalliin pitää kääntyä samasta risteyksestä. Sieltä ei todellakaan edes näe koko sairaalaa. Mutta koska sisäänajo on kaukana sairaalasta, arvaatte varmaan, että maanalainen tila on suuri. Hissillä pääsee nimittäin kuitenkin sitten nousemaan suoraan Meilahden sairaalan uloskäyntikerrokseen (joka on 3. kerros, opin juuri). Käveltiin sieltä sitten ulkokautta Tullinpuomin laboratorioon. En tiedä olisiko sinne päässyt jonkun tunnelinkin kautta, ehkä ei. Ilma oli kuitenkin kaunis, ja harvoinpa sitä saa käppäillä ennen kahdeksaa aamulla Helsingin kaduilla puolisonsa kanssa. Viitoitus oli selkeä, joten suunnistustaitojakaan ei tarvittu.

Labran vuoronumeroautomaatin vieressä oli hoitaja, joka olisi kannattanut - Kalevi Korppia lainaten - "laittaa munaan ja hautoa uudelleen". (Jos ette ole vielä tutustuneet Jukka Parkkisen tuotantoon, olisi korkea aika.) Tuo hoitaja silminnähden epäili minun lupaani ottaa päivystyslappu labrassa. Suostui kuitenkin lopulta antamaan. Tarvittaessa olisin näyttänyt hänelle mustaa valkoisella. Tällä kertaa ei nimittäin ollut kyse omavaltaisesta rohkeudesta ja röyhkeydestä vaan kutsukirjeessä mainitusta asiasta.

Labrassa oli sitten ystävällinen verenimijä. En valehdellut aiemmin, kun sanoin, että niitä otettavien verinäytteiden koodeja oli listattu A4-arkin verran. Verta otettiin 18 putkiloa! Niistä selviää sitten varmaan kengännumeronikin. Labran jälkeen jonotin vielä EKG-tutkimukseen. EKG-tutkimus on hassu juttu. Ensin täytyy riisua yläkroppa ja nilkat paljaaksi. Sitten hoitaja putsaa tietyt kohdat mm. nilkoista, käsistä ja rinnasta ja liimaa niihin lätkiä. Sitten niihin lätkiin kiinnitetään piuhoja. Sen jälkeen täytyy olla hetki ihan rauhassa paikoillaan, jolloin tietokone rekisteröi ja tulostaa sydänkäyrän. Sitten otetaan piuhat ja lätkät pois ja puetaan päälle. Varsinainen tutkimus kestää siis noin 10 sekuntia, valmistelut ja jälkitouhut monikymmenkertaisen ajan.

EKG:ssä tuli taas ilmi asia, joka mulla on ensimmäisen kerran havaittu toisessa raskaudessani: matala pulssi. Nytkin pulssi oli 47. Huippu-urheilijoilla on kuulemma matala pulssi. Ehkä se on se minussa asuva halu ja toive siitä, että elämäni olisi urheilullisempaa, joka saa pulssin laskemaan. ;)

Kävelimme labrasta takaisin Kolmiosairaalaan. Tapasimme ensin hoitajan. Mukava tapaus. Oli opiskelijakin, joka pyysi suostumustani, että hän saa käyttää hoitotietojani jossain oppimistehtävässään. En oikein tiedä mitä halusi, mutta suostuin. Vain potilaiden kautta opiskelijat oppivat. Hoitaja kyseli kaikenlaista. Hän tiedusteli muun muassa, että onko kehossani irto-osia. Rupesi naurattamaan. Mietin siinä, mikä kaikki voisi olla irtonaista. Mieleeni tuli puusilmä. :) Vaikka se kyllä kaiketi tarkoittaa jotain ihan muuta, esimerkkinä voisi vaikka mainita labran lippuautomaatin vartijahoitajan.

En tiedä, onko syynä univaje vai tämä epämääräinen toisten määräämän aikataulun armoilla olemisen aiheuttama aivoton olotila vai mikä, mutta meillä on täällä aika hervotonta. Olen siis täällä rakkaimman puoliskon kanssa, joka on täällä täysin omana itsenään: hänen (melkein) suurin huolensa on, että saadaanko me täällä ruokaa. :)