Kitkin ja siistin tänään etupihan kukkapenkin melkein kokonaan. Ei lempihommaa, ei. Mutta lopputulos miellyttää silmää. Siinä työteliäiden tuntien aikana ehti miettiä kaikenlaista, esimerkiksi juuri niitä rikkaruohoja. Kyllä voikukka on viisas ja viekas! Aivan liian usein voikukka kasvaa keskellä pioni- tai muuta pensasta. Yritä siinä sitten saada tuo rikkakukka juurineen päivineen pois ilman ettei vedä samalla muutamaa pientä pionin alkua samalla ylös. Ei onnistu. Voikukan juuri jää maahan ja siitähän sitten kasvaa ajan myötä uusi kukka.
Mietin sitten, onko syöpä yhtä viekas kuin voikukka. Voikukka on tietysti vaarallisuudessaan valovuosien päässä syövästä, mutta jos ajatellaan nyt pelkkää oveluutta ja viekkautta, niin toivon, ettei minun maksapesäkkeeni ole ottanut oppia voikukilta. Silloin se kasvaisi nimittäin semmoisessa paikassa, että jos se poistetaan, vaarannetaan jonkin muun elimen tai itse maksan toiminta. Tuollaisessa tapauksessa sitä ei kaiketi poistettaisi. Patologilausunnon mukaan minun maksassani etäpesäke on kuitenkin segmentissä VI tai VII, en oikein muista. Molemmat segmentit sijaitsevat maksan reunamilla eli onkologin mielestä otollisessa paikassa leikkausta ajatellen. Toivotaan että kirurgi perjantaina on samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)